Täytyy sanoa, että tämä on ehkä vaikein postaus, jota oon ikinä tämän blogin historiassa alkanut kirjoittamaan. Tunteet pyrkii pintaan ja mieli on aika haikeana, koska nyt on se aika kun täytyy sanoa kaikelle tutulle ja turvalliselle heihei. Tää päätös on ollut ehkä mun tähän astisen elämän hankalin. Mitä tehdä silloin, kun oma kroppa ei enää kestä sitä työtä, mitä oot innolla ja onnella tehnyt monta vuotta? Olen siinä mielessä aika perinteinen suomalainen jäärä, koska olen porskuttanut eteenpäin sillä ajatuksella, että "En saakeli luovuta, vaikka olisi pää kainalossa!". Ja yhtäkkiä kaikelle tulikin väkisin täys stoppi. Siinä vaiheessa nuori ihminenkin alkaa priorisoimaan elämänsä tärkeysjärjestystä uudelleen. Toki se vaati henkilökohtaisen kriisipalaverin ja keskustelun itsensä kanssa, siitä mikä on tärkeää ja mitä oikeasti haluaa. Suosittelen muuten jokaiselle. ;)
Terveys. Onnellisuus. Oma sisäinen rauha. Jos lähtisi niistä ensiksi liikkeelle. Alkujärkytyksen tuoma epäonnistumisen tunne muuttui huojennukseksi ja sen jälkeen toivoksi. Nyt se on jopa kasvanut innostukseksi! Ei mitään varmuutta mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ei mitään tarkkaa suunnitelmaa. Pelkkä oma aika ja vähän fiilistelyä ja miettimistä. Pitkä reissu ulkomaille tiedossa, jonka tarkoitus olis täysi irtaantuminen arjesta ja ladata kaikki akut valmiiksi sitten sitä tulevaa tuntematonta varten. Ja vaikka etsiä sitä sisäistä rauhaa :D Aika diippiä, mut hei, tässä vaiheessa se tuntuu enemmän kuin oikealta.
Viimeinen kuukausi on mennyt töissä kaikkien tuttujen asiakkaiden parissa, ja voin sanoa että vasta nyt tajusin täysin sen, minkä takia olen tähän päivään asti tätä tehnyt. Jossain vaiheessa duuni on duunia ja päivästä toiseen keskittyy antamaan kaiken oman osaamisensa ja pienen palan itsestään näille ihmisille. Tää ala on ollut sitä mitä oon nuoresta tytöstä halunnut tehdä, ja sillä tahdon yhä jatkaa. Vastaisuudessa varmasti joissain toisenlaisissa tehtävissä. Oon tavannut niin ihania ihmisiä, jotka kuukaudesta toiseen haluaa tulla makoilemaan mun hoitopenkkiin. Kauniita sieluja, kauniita ihmisiä ja uskomaton luotto mun osaamiseen. Siitä mä olen saanut sen oman Sisun ja ilon tehdä tätä työtä, Teidän takia. Kiitos <3
Viisi vuotta, neljä kuukautta ja rapiat päälle. Lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta todella pitkä aika olla luomassa omaa unelmaa. Parhainta on, että sitä ei ole tarvinnut toteuttaa yksinään, vaan ihan huippu tyyppien kanssa, jotka ovat myös älyttömän tärkeitä ystäviä. Ollaan luotu duunipaikka, josta jokainen on tehnyt siitä omalla olemuksellaan sen mitä se tällä hetkellä on. Jokainen on antanut kaikkensa, hirveellä draivilla ja hymyssä suin. Siksi mä voin nyt hyvillä mielin lähteä. :)
Kiitos Tytti, Noora, Hanna ja Paavo <3
Ja hei, minkään ei ikinä tarvitse olla täysin lopullista, sehän tässä parhainta onkin! Enköhän mä jollain tavalla Beatin ympyröissä tule aina olemaan, vaikka en täyspäiväisesti enää olisikaan siellä pyörimässä. ;)
Tiina
Minne tuuli tytön kuljettaa
Milloin tuulentuvan nähdä saa
Tuuli on vastainen
Kääntyykö suunta sen
Minnekä tuuli vienee
Mistä kohta tuulen suunta lie
Minne tuuli tytön nyt taas vie
Tuulesta temmaten
rauhaansa saako ken
Minne tuuli kuljettaa
(Katri Helena)
Terveys. Onnellisuus. Oma sisäinen rauha. Jos lähtisi niistä ensiksi liikkeelle. Alkujärkytyksen tuoma epäonnistumisen tunne muuttui huojennukseksi ja sen jälkeen toivoksi. Nyt se on jopa kasvanut innostukseksi! Ei mitään varmuutta mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ei mitään tarkkaa suunnitelmaa. Pelkkä oma aika ja vähän fiilistelyä ja miettimistä. Pitkä reissu ulkomaille tiedossa, jonka tarkoitus olis täysi irtaantuminen arjesta ja ladata kaikki akut valmiiksi sitten sitä tulevaa tuntematonta varten. Ja vaikka etsiä sitä sisäistä rauhaa :D Aika diippiä, mut hei, tässä vaiheessa se tuntuu enemmän kuin oikealta.
Viimeinen kuukausi on mennyt töissä kaikkien tuttujen asiakkaiden parissa, ja voin sanoa että vasta nyt tajusin täysin sen, minkä takia olen tähän päivään asti tätä tehnyt. Jossain vaiheessa duuni on duunia ja päivästä toiseen keskittyy antamaan kaiken oman osaamisensa ja pienen palan itsestään näille ihmisille. Tää ala on ollut sitä mitä oon nuoresta tytöstä halunnut tehdä, ja sillä tahdon yhä jatkaa. Vastaisuudessa varmasti joissain toisenlaisissa tehtävissä. Oon tavannut niin ihania ihmisiä, jotka kuukaudesta toiseen haluaa tulla makoilemaan mun hoitopenkkiin. Kauniita sieluja, kauniita ihmisiä ja uskomaton luotto mun osaamiseen. Siitä mä olen saanut sen oman Sisun ja ilon tehdä tätä työtä, Teidän takia. Kiitos <3
Viisi vuotta, neljä kuukautta ja rapiat päälle. Lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta todella pitkä aika olla luomassa omaa unelmaa. Parhainta on, että sitä ei ole tarvinnut toteuttaa yksinään, vaan ihan huippu tyyppien kanssa, jotka ovat myös älyttömän tärkeitä ystäviä. Ollaan luotu duunipaikka, josta jokainen on tehnyt siitä omalla olemuksellaan sen mitä se tällä hetkellä on. Jokainen on antanut kaikkensa, hirveellä draivilla ja hymyssä suin. Siksi mä voin nyt hyvillä mielin lähteä. :)
Kiitos Tytti, Noora, Hanna ja Paavo <3
Ja hei, minkään ei ikinä tarvitse olla täysin lopullista, sehän tässä parhainta onkin! Enköhän mä jollain tavalla Beatin ympyröissä tule aina olemaan, vaikka en täyspäiväisesti enää olisikaan siellä pyörimässä. ;)
Tiina
Minne tuuli tytön kuljettaa
Milloin tuulentuvan nähdä saa
Tuuli on vastainen
Kääntyykö suunta sen
Minnekä tuuli vienee
Mistä kohta tuulen suunta lie
Minne tuuli tytön nyt taas vie
Tuulesta temmaten
rauhaansa saako ken
Minne tuuli kuljettaa
(Katri Helena)




















