Eat glitter for breakfast and shine all day

Sanomattakin selvää mitkä oli meidän jengin pikkujoulufiilikset. Toivottavasti muillakin on ollut superkivaa! 

Beat.

Choppy Bob

Tää nyt sitten viimein meni ja leikkas rouvatukan, niin kuin moni muukin hääkampaukseen hiuksiaan säästellyt tuore vaimo (tai Paavohan sen oikeastaan saksi). Olinhan mä suunnitellut tätä jo alkuvuodesta lähtien, mutta koska häät. Kun päivittäin suorittaa samanlaisen operaation monelle asiakkaalle, alkaa kuin vahingossa himoitsemaan itselleenkin jotain uutta. Nyt syksyn kynnyksellä aika tukan pätkäisyyn tuntui vähintäänkin järkevältä ratkaisulta, sillä kesän ja vaalennusten kuivattama katkeileva reuhka suorastaan huusi sitä. Tässä sitä nyt ollaan lyhyttukkaisena kolmikymppisenä rouvana (kuulostaapa kauheen vanhalta!), ja voin kertoa että 10 vuotta pidennyksen kanssa eläneenä pää tuntuu hiukka kevyeltä ja olo erittäin freesiltä. Uusi fleda on kerännyt kovasti kehuja, ja jotenkin tuntuu että kaikki muut (meidän talkkari, picnicin työntekijä ja tarhan tädit), on asiasta enemmän shokissa kun minä.

Tykkään uudesta reippaasta lookista erittäin paljon, mutta saas nähdä kuinka nopeasti iskee kaipuu pitempään lettiin (vai iskeekö se kenties enää ollenkaan?). Pitkät hiukset oon mieltänyt aina jollain tavalla omaksi tavaramerkikseni, mutta hei vaihtelu virkistää, ja tukka kasvaa takasin. Välillä pitää vähän repästä.

Ja ei, mulla ei tällä hetkellä todellakaan ole ikävä tätä.


Tytti

Dream Hair

Miten aina syksyisin nousee jostain kova halu uudistautua? Kesän jälkeen tekee mieli päivittää niin vaatekaapin sisältö, kuin kuontalokin uuteen uskoon. Lukijan toiveesta päätettiin toteuttaa vanha kunnon unelmahiukset-postaus, sillä tajuttiin että jokainen meistä kaipaisi pitkästä aikaa jotain pientä kivaa hiuksiinsa.

TYTTI

kuvat 1 2 3 4

 PAAVO

kuvat 1 2 3 4

NOORA

kuvat 1 2 3 4

Näistä kuvista inspiroituneina, täytyypäs laittaa sudit ja sakset heilumaan ;)

Mitkäs on teidän tämän hetkiset hiushimotukset?

Beat.

Täydellinen hääaamu

Melkein joka lauantai herätään aikaisin töihin kaunistamaan ja kampailemaan morsiamia ja hääporukoita. Ollaan katseltu vuodesta toiseen niitä onnen ja jännityksen sekaisia ilmeitä ja fiilistelty itsekkin häähumua siinä sivussa. Kun omat heinäkuiset hääni tulivat tietoon ja päivämäärä lyötiin lukkoon, vedin Beatin ajanvarauskirjaan heti merkinnän. Kyllähän mä nyt työpaikalleni tahdon tulla hääaamuani viettämään. Viimeinkin oli meidän vuoro laittautua näteiksi ja juoda shampanjaa perhoset vatsassa.

Vaikka nautin kampauksien tekemisestä muille, en itselleni halunnut perinteistä nutturakampausta. Se ei vaan tuntunut yhtään omalta. Mielessä oli enemmän boheemimpi look, ja alusta asti oli selvää että menen naimisiin hiukset auki ja kevyesti laineilla, kukkaseppele päässä. Aukihan mun reuhka on normaalistikin melkein aina. Kun suunnittelen jollekin toiselle kampausta, kysyn ensimmäisenä kuinka henkilö pitää yleensä arkisin hiuksiaan. Jos jakaus on aina samassa paikassa, tai tukka vedettynä tiukasti taakse, pyrin soveltamaan samaa linjaa myös juhlakampaukseen. Kyllä hääpäivänä täytyy olla kotoisa olo lookinsa kanssa ja kampauksen tuntua omalta. Silloin täytyy olla kuin parempi versio itsestään.

Vaikka oma kampaukseni oli ollut niin kovin selvä homma mulle, aina sovittaessa pukuani koin pakottavaa tarvetta nostaa hiukseni ylös. Tämä toistui joka kerta, mutta silti pidin pintani auki hulmuavista kutreista. Kunnes koitti hääaamu. Sanoin Paavolle että nyt taitaa olla sellanen juttu että suunnitelmiin tuli muutos - laitetaan hiukset sittenkin kiinni. Se vaan tuntui sillä hetkellä oikealta ratkaisulta. Niinpä sitten kampaus muuttui huolettomaksi ponnariksi ja hyvä niin, sillä kyllä se vaan toimi tylliunelmani kanssa paljon paremmin. Tähän aseteltiin vielä seppelemäinen panta, jonka olin väkertänyt kimpun lisäksi edellisenä iltana harsokukista.

Aamuhan oli mitä ihanin. Fiilis oli rento, sillä tiesin etten olisi voinut olla tätä paremmissa käsissä. Oli niin siistiä laittautua kaasojen ja lähipiirin kanssa yhdessä ja popsia aamiaista. Tuntui kuin olisi ollut kotonaan (onhan tämä pulju vähän kuin toinen koti). Vaikka yleensä ottaen oon aikamoinen kontrollifriikki (ja valmiiksi odottelin sisäisen bridezillani nostavan päätään), ei mua hääpäivänä stressannut yhtään mikään. Kaikki vaan oli niin ihanaa. 

Tytti

Kiirettä pukkaa

 Pitkästä aikaa! Joku siellä jo kyselikin että milloinkas me päivitellään taas blogia. Nyt! 

Alkukesän projektit ja kiireet on vetäneet koko jengin aivan muihin maailmoihin, joten arvata saattaa miten käy kaikelle ns. "ylimääräiselle" hässäkän keskellä. No koitetaan nyt skarpata, kunhan saadaan monet muut jutut pois ensin alta.

Viime viikolla kerettiin sentään laittaa pitkästä aikaa vähän omia tukkia kesäkuntoon ja juhlistaa Tytin kolmekymppisiä. Kohtahan sitä voisi jo lampsia lomalaitumille..

Postausideoita/toiveita?

Beat.

Undercut

Siinä se nyt on! <3

Jostain syystä mun vaalennuksista katkeilleet niskahaivenet kellastuivat aina muuta tukkaa nopeammin, ja muutenkin ärsyttivät. En vois olla onnellisempi nyt kun niitä ei enää oo! Kivempi käyttää kaulakorujakin, kun ei niskahapsut kietoudu ketjuihin. ;-) Mulla on vaan luonnostaan niin vaalea tukka, että jouduttiin sävyttämään niskasiili tosi paljon tummemmaksi, jotta saatiin Tytin tekemä kuvio kunnolla näkyviin.



  Mä tykkäään! Kiitos Typy!


Noora.

Uusi vuosi, uudet hiukset!

Vime perjantaina kaks mörrimöykkyä kömpi aamulla töihin. Koko päivä oli varattu pelkästään meille ja missio oli saada omat kuontalomme kuntoon. Molemmilla oli jo pitkään mennyt hermo omiin hiuksiinsa, joten päivää oli odotettu. Naureskeltiin että kuinkahan monta postausta me kaksi ollaan omienhiustenpäivästä oikein tehty? Monen monta, mutta viime kerrasta onkin hitusen aikaa.

Noora: Mä olin laiminlyönyt mun hiuksia jo jonkin aikaa.. Jotenkin tuntui, että väri ei nyt ihan oo kondiksessa niin ei koko reuhkan laittaminen saatika hoitaminen jaksanut kiinnostaa ja pidennys roikkui takkuisena. Mä oon edelleen niin kiintynyt hopean vaaleaan väriin, että megamuutosta en vieläkään halunnut. Mun tukkaa oli raidoitettu pari kertaa viimeisen vuoden aikana, mutta mun silmään mun oma väri on liian keltainen (jostain syystä kukaan muu ei oo huomanneet samaa asiaa). Niinpä päädyttiin aluksi vaalentamaan koko pitkä tyvikasvu. Sanoin Tytille, että haluan tyveen nostetta, ja sitä mä myös sain! Tyveen laitettiin ihan parin sentin pituudelle oikea villasukkaharmaa, ja latva sai pysyä vaalean hopeana. Tummempi harmaa väri luo tosiaan kivan nosteen tukkaan, eikä tunnu siltä, että on hopea peruukki päässä! Ilman pidennystähän mä en voi elää, mutta megapitkä harja sai vaihtua vähän maltillisempaan ja tyydyin 40cm pidennykseen tällä kertaa. Ihanaa, kun tukkaa on runsaasti, mutta pituus pysyi luonnollisena. :-) Tykkään!

Tytti: Mulla oli jo tovin ollut ihan kauhea ahdistus kaulaliinan alla takkuuntuvan pidennyksen kanssa, ja suklaanruskeasta haalistunut värikin kyllästytti. Tahdoin eroon koko hiton reuhkasta ja loppusyksystä huomasin selaavani kuvia pitkistä polkkatukista (joo kelatkaa minä!). Kun varattiin kalenterista tilaa omille hiuksille, päätin että nyt saa tukka lyhentyä ihan kunnolla. Sitten kävikin niin, että kalenteriin ilmeistyi toinenkin merkintä: "Häät!" No enhän mä voi mitään polkkaa leikata, jos mielin saada kesällä hääkampauksen. Halusin kuitenkin skarpimpaa ilmettä, joten hiuksia lyhennettiin reippaasti ja laitettiin yksi rivi pidennystä tuuhentamaan linjaa. Värin haluasin pikkuhiljaa takaisin vaaleampaan suuntaan (häihin mennessä blondiksi), ja nyt aloitettiin projekti lisäämällä kevyttä raitaa koko päähän, jonka jälkeen hiuksiin laitettiin pehmeä lämmin sävy antamaan kiiltoa. Se polkka jäi nyt saamatta, mutta ehkä mä sitten leikkaan rouva-tukan heti häiden jälkeen. Voi toki olla, että siihen mennessä mieli on jo kerennyt muutamaan otteeseen muuttua..
Nyt on kuitenkin ihana fiilis kun sain väriä vähän vaaleammaksi ja leikkaukseen siistimpää meininkiä!

Näillä pärjää taas hetken aikaa!


Tytti & Noora