Merenneitovaihe tuli ja meni! Viime kesäinen turkoositukka ja pastellinen polkkatukka ovat nyt muistoja vain.. Näin omien synttäreidenkin kynnyksellä ajattelin nyt aikuistua ja alkaa näyttää ikäiseltäni, eli värjäyttää hiirenharmaan tukan. Pitäähän meidän jengistä nyt joku hopeapää löytyä, kun Noora siirtyi vuosia kestäneestä vaaleasta kylmän harmaasta liilapääksi!
No ei... Karu totuus on, että näin käy tukalle kuin tukalle, kun sitä säännöllisesti vaalennetaan ja vaalennetaan. Tyven kasvaessa, latva ehtii jo moneen otteeseen ropista eikä se ropise todellakaan tasaisesti. Mun tukka laitettiin viimeksi joulukuun alussa ja siitä lähtien oon ollu värjäyskiellossa.. Ja sen huomaa tosta tyvikasvun määrästä! Eli hyvästi raikkaat shokki- ja pastellivärit, ainakin nyt toviksi, että tää reuhka pikkasen elpyis tästä. Pitää myöntää, että olo on ollut viime aikoina kuin puhallettavalla voikukalla, niin räjähtänyt ja sähköinen toi latva on ollut. Tytti sai idean, että värjätään mun tukka harmaaksi, jotta pääsis kurjasta vaalennuskierteestä eroon. Mun oma väri on aika perus maantie, joten sekin suht hyvin sulautuu harmaaseen latvaan, ja vastaisuudessa sitä on helpompi värjätä ja sävyttää ihan perus kestoväreillä jotka eivät räjäytä tukkaa vaalennuksen tapaan. Tosin, tähän päähän oli tehtävä vielä se viimeinen vaalennus ton järkyn tyvikasvun takia, että harmaan sävyn sai mahdollisimman tasaiseksi... :D Se oli viimeinen, I promise!
Hiusten pituuden vaihtoehdot oli leikata joku todella todella lyhyt malli tai sitten asetella sinne ompelupidennys sillä tavalla, että kärsineen latvan saa piiloon ja antaa sen vaan nyt olla siellä rauhassa. Ja oi että, pitkää tukkaa mulla on ollut niin ikävä! Toisen puolen hiukset olivat kärsineet enemmän, joten uuteen tukkatyyliin saatiin vähän jotain "Mun omaa" ajamalla sivu kokonaan siiliksi! Tuntuu että mun tukan suhteen on välillä liian monta kampaajaa säätämässä ja heittelemässä omia ehdotuksiaan, ja mulla ei välttämättä ole sen kummemmin sanavaltaa, mikä kyllä sopii mulle ihan mainiosti! Oon innokas kokeilemaan uusia hauskoja juttuja, mutta ne ei kyllä ensimmäiseksi tule omaan mieleen ellei joku osaa ehdottaa. Tääkin lopputulos saatiin aikaan hyvän yhteistyön seurauksena. Viime viikonloppuna meillä oli nettisivujen kuvaukset (siitä varmasti lisää myöhemmin!) jota varten aikasempi katastrofitukka oli ihan pakko saada kuntoon. Kaikilla on hirveästi kiirettä töissä, mutta kuitenkin saatiin mahdutettua mutkin sinne pienillä aikataulusäädöillä; Yassu vaalensi tyven, Paavo värjäsi harmaan ja lopuksi Tytti ompeli pidennyksen ja rajasi siilialueen. Tavallisesti ei kuulemma näin lyhkäiseen polkkaan meillä suostuta pidennyksiälaittamaan, mutta ruinasin pitkiä hiuksiä niin paljon ja sain siskon suostuteltua.
Mä oon jopa ihmeissäni, että miten tunnenkin näin luonnollisen värin tosi omakseni, aikaisemmin oon pitänyt ns. omanvärisiä hiuksina todella tylsinä, enkä oo itselläni sellasita kuvitellakaan. Vääräs olin ;)
Tiina
