perjantai 12. elokuuta 2016

Täydellinen hääaamu


Melkein joka lauantai herätään aikaisin töihin kaunistamaan ja kampailemaan morsiamia ja hääporukoita. Ollaan katseltu vuodesta toiseen niitä onnen ja jännityksen sekaisia ilmeitä ja fiilistelty itsekkin häähumua siinä sivussa. Kun omat heinäkuiset hääni tulivat tietoon ja päivämäärä lyötiin lukkoon, vedin Beatin ajanvarauskirjaan heti merkinnän. Kyllähän mä nyt työpaikalleni tahdon tulla hääaamuani viettämään. Viimeinkin oli meidän vuoro laittautua näteiksi ja juoda shampanjaa perhoset vatsassa.


Vaikka nautin kampauksien tekemisestä muille, en itselleni halunnut perinteistä nutturakampausta. Se ei vaan tuntunut yhtään omalta. Mielessä oli enemmän boheemimpi look, ja alusta asti oli selvää että menen naimisiin hiukset auki ja kevyesti laineilla, kukkaseppele päässä. Aukihan mun reuhka on normaalistikin melkein aina. Kun suunnittelen jollekin toiselle kampausta, kysyn ensimmäisenä kuinka henkilö pitää yleensä arkisin hiuksiaan. Jos jakaus on aina samassa paikassa, tai tukka vedettynä tiukasti taakse, pyrin soveltamaan samaa linjaa myös juhlakampaukseen. Kyllä hääpäivänä täytyy olla kotoisa olo lookinsa kanssa ja kampauksen tuntua omalta. Silloin täytyy olla kuin parempi versio itsestään.

Vaikka oma kampaukseni oli ollut niin kovin selvä homma mulle, aina sovittaessa pukuani koin pakottavaa tarvetta nostaa hiukseni ylös. Tämä toistui joka kerta, mutta silti pidin pintani auki hulmuavista kutreista. Kunnes koitti hääaamu. Sanoin Paavolle että nyt taitaa olla sellanen juttu että suunnitelmiin tuli muutos - laitetaan hiukset sittenkin kiinni. Se vaan tuntui sillä hetkellä oikealta ratkaisulta. Niinpä sitten kampaus muuttui huolettomaksi ponnariksi ja hyvä niin, sillä kyllä se vaan toimi tylliunelmani kanssa paljon paremmin. Tähän aseteltiin vielä seppelemäinen panta, jonka olin väkertänyt kimpun lisäksi edellisenä iltana harsokukista.






Aamuhan oli mitä ihanin. Fiilis oli rento, sillä tiesin etten olisi voinut olla tätä paremmissa käsissä. Oli niin siistiä laittautua kaasojen ja lähipiirin kanssa yhdessä ja popsia aamiaista. Tuntui kuin olisi ollut kotonaan (onhan tämä pulju vähän kuin toinen koti). Vaikka yleensä ottaen oon aikamoinen kontrollifriikki (ja valmiiksi odottelin sisäisen bridezillani nostavan päätään), ei mua hääpäivänä stressannut yhtään mikään. Kaikki vaan oli niin ihanaa. 



Tytti

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Päivä oli kyllä kaunein ikinä ainakin fiilikseltään!

      Poista
  2. Ihanaaaa! Olipa kiva lukea tää juttu.

    VastaaPoista
  3. Ihana! Oot kyllä tosi kaunis ja toi mekko sopii hyvin! :)

    https://m-stay-fresh.blogspot.fi/

    VastaaPoista