Hanna: Miten päädyin tälle alalle?

Ensimmäisen hiustenleikkaukseni suoritin päiväkodissa yhteistyössä toisen päiväkotikaverin kanssa tytölle jonka hiukset ulottuivat takapuoleen asti. "Asiakas" oli tyytyväinen, mutta asiakkaan äiti oli vähän toista mieltä...
 Niin kauan kuin muistan olen vastannut mikä susta tulee isona? -kysymykseen: parturi-kampaaja.  Mulla on ohut ja onneton tukka ja ajattelin aina että pakko tämä on saada ainakin näyttämään hyvältä ja mä haluan tietää miten. 

Kauneus kiehtoo muutenkin. Clueless ja muut makeover-leffat oli teininä parasta! Miten ihmisen saa meikillä ja hiuslakalla aivan toisen näköiseksi. Eikö ole kohteliasta muita ihmisiä kohtaan näyttää niin hyvältä kun voi ja mä halusin palavasti osata sen tehdä niin itselle kuin muillekin. 

Ylä-asteen jälkeen vuonna 2001 ei ollut epäselvää mihin kouluun haen. Valmistuin 2004 parturi-kampaajaksi Matinkylän ammattikoulusta (silloinen Espoon terveys-ja sosiaalialan oppilaitos nykyinen Omnia) ja tuolloin olin jo alan hommissa.

Jossain siinä viidennen kampaaja vuoteni kohdalla iski kyllästyminen. Ei niinkään hiustenlaittoon vaan enemmänkin alan työtilanteen ja väärän työpaikan takia. Hain kelloseppäkouluun ja pääsin sisään. Opiskelin mikromekaniikka-linjalla 1,5 vuotta ja illat olin kampaamossa. Jossain ratas-laskujen ja sähkö-opin tunneilla tajusin, että ei tää ole mun juttu. Tahdon takaisin kampaamoon ja jätin koulun kesken. Aloin tekemään täyspäiväisesti hommia taas kampaamossa kunnes jäin  ensimmäiselle äitiyslomalleni vuonna 2009.

Viihdyin hyvin silloisessa työpaikassani, kun Beatin blogia lukiessa näin ilmoituksen Tytin vetäytymisestä mammalomalle. Sydän pamppaillen ajattelin, että vähänkö olis siistiä. Mutta tuttu työyhteisö tuntui turvalliselta, eikä ne kuitenkaan mua huolisi. Sitten eräänä päivänä vaan otti kovaa pattiin töissä ja kaivoin Tiinan facebookista. Oltiin tuttuja sillä mun serkku on Tiinan hyvä ystävä ja ollaan FB:n kautta järkätty polttareita ja babyshowereita kimpassa. Oltiin siis Tiinan kanssa oltu yhdessä jos jonkinmoisissa hipoissa. Tiina kannusti tulemaan käymään ja mä uskaltauduin haastatteluun. Kävin Beatissa muutaman kerran hengailemassa ennen kuin alotin hommat, ja joka kerta lähdin hymy korvissa. Kaikki mitä Tytti puhui liikkeen ideologiasta oli kuin suoraan omasta haaveestani jos mulla joskus olis oma liike. Nää tyypit rakastaa tätä hommaa niin paljon, ettei siitä voi tulla kun hyvää! Enkä nyt vuoden jälkeen kadu hetkeäkään tätä valintaa. Beatissa saa todella toteuttaa itseään. Asiakkaat ovat mukavia, rohkeita ja osaavat arvostaa hyvää ammattitaitoa sekä liikkeen rempseää ilmapiiriä.

Hanna