torstai 26. helmikuuta 2015

Noora: Miten päädyin tälle alalle?

Mulle ei oo ollu täysin selvää taaperosta asti, että musta tulee parturi-kampaaja. Ala-asteella mun haaveammatti taisikin olla se perus eläintenhoitaja. Myös mä oon kuitenkin pienestä asti ollu kiinnostunu ulkonäkö- ja hiusasioista. Muistan inhonneeni muunmuassa mun epäsäännöllistä luonnonkiharaa tukkaa, ja koitin keksiä erilaisia tapoja saada se asettumaan. Voi sitä föönaamisen määrää, kun seuraavana päivänä piti pitää esitelmää koko luokan edessä! Kun taas koulun discoon krepattu lookki oli aina ihan ehdoton.

Rakastin vappu- ja mascaravärejä ylikaiken. Enhän mä silloin tiennyt, että vaaleaan tukkaan nuo vappuvärit kertyivät sen verran, että niistä nautittiin sitten monta kuukautta.. Tai sit vaan läträsin niitä liikaa. Myös mun barbit tais saada noista väreistä oman osansa! Maailman onnellisin pikkutyttö olin sinä kesänä, kun mummon kanssa tehtiin mulle raitahupulla punaisia highlighteja ihan oikealla hiusvärillä! Paitsi et ei ne sit tarttunu..


Vasta yläasteella ala alkoi todenteolla kiinnostaa, kun aloitin oman tukan värjäilyt. Kampaajalla käydessäni yritin ylittää ujouteni, ja kysellä parturitädiltä minkälaista on olla hiusalalla ja kuinka sinne pääsee. Sitten mun pari vuotta vanhempi serkku aloitti kampaajan opinnot. Samaan aikaan taisin ihailla serkkua ylikaiken, mutta toisaalta olin kateellinen, kun hän pääsi opiskelemaan mun unelma-alaa ensin.. Serkulta kuitenkin sain hänen vanhoja opiskelumateriaalejaan mm. permanenteista ja niitä sitten innoissani lueskelin iltaisin! Viimeistään siinä vaiheessa kun toisen asteen koulutuksen valinta oli edessä, mulle oli selvää mihin haluan. Opiskelin kaksoistutkintoa Pasilan Helpassa (nykyinen Stadin ammattiopisto) ja siellä yks mun uusista luokkakavereista oli Paavo. ;-) Toisena opiskeluvuotena olin työharjoittelussa eräässä kampaamossa, jossa tutustuin Tyttiin. Typy oli mun työssäoppimisohjaajana ja on muunmuassa arvioinut osan mun näytöistä aikoinaan. Jäin kyseiseen kampaamoon kesätöihin ja syksyllä jatkoin iltatöitä koulun ohella. Myös loput työharjoittelut suoritin samassa puljussa. Keväällä 2009 kolmen opiskeluvuoden jälkeen valmistuin sekä parturi-kampaajaksi että ylioppilaaksi. Tytti oli silloin jo jatkanut matkaansa mun harjoittelukampaamosta, mutta mä aloitin siellä täyspäiväisesti.


Ehdin olla töissä reilu puoli vuotta, kun aloin epäillä itseäni, ja sitä onko tää nyt sit kuitenkaan se mun juttu.. Työt alkoi vähentyä ja motivaatio laskea. Teki mieli vaihtaa alaa. Oli sellainen tunne, etten silloisessa työpaikassa päässyt tekemään sitä mitä tältä alalta alunperin halusin.. Sitten Tytti otti muhun yhteyttä ja pyys kahville. Jostain syystä ei koskaan saatu sitä kahvittelua aikaiseksi, niin alkoi kiivas viestittely. Typy kertoi, että on perustamassa siskonsa kanssa omaa liikettä ja haluaisi mut sinne töihin. Minä yrittäjänä?! Ei ikinä, mä mietin. Koulussa yritystoiminnan tunneilla muistan vannoneeni ääneen kannattavuuslaskelmien lomasta, etten koskaan ala yrittäjäksi! :-D Tytti kuitenkin kertoi yksityiskohtaisesti liikeideastaan ja se kuulostii niin mageelta! Jopa liian mageelta ollakseen totta. Olin tosi otettu Tytin pyynnöstä, mutta mua pelotti ajatus yrittäjyydestä ihan kauheasti ja aluksi jopa kieltäydyin kauniisti. Päättäväinen Tytti kuitenkin puhui mua ympäri niiin kauan, kunnes suostuin. Ja onneksi suostuin. Oon edelleen maailman kiitollisin tästä mahollisuudesta, koska mulla on mun mielestä maailman paras työpaikka. Ilman Tytin ja Tiinan apua en kuitenkaan olisi koskaan selvinnyt toiminimen perustamisesta tähän pisteeseen! <3


Beatissa oon jälleen löytänyt sen melkein kadonneen palon tähän ammattiin, enkä voisi enää kuvitella tekeväni mitään muuta. Eniten tykkään tehdä ompelupidennyksiä ja vaaleita raitoja! Permanenttien lisäksi en myöskään tee kampauksia, ainakaan tällä hetkellä. Jotenkin jo koulussa tuntui siltä, että ei kampaukset onnistunut tarpeeksi hyvin, ja sitten niiden teko jäi kokonaan. Kyllä mä nätit kiharat osaan vääntää, mutta nutturat jätän suosiolla Tytin ja Paavon harteille kerta ne on siinä niin hyviä! :-D Mä pelaan kampaajana aika varman päälle, enkä ota kauheasti riskejä vaan teen mielummin tuttua ja turvallista mitä osaan. Silti tykkään käydä koulutuksissa ja nähdä niitä uusia juttuja, mä vaan taidan olla meistä beattilaisista se, jolla kestää aina kaikkein kauiten lämmetä uusille tuotteille tai tekniikoille..

Vaikka tällä alalla on lähes aina tiedossa uusia koulutuksia ja niissä mielinmäärin uusia juttuja, niin silti mun taitavat työkaverit on vaan se juttu, mikä mua joka päivä kaikista eniten inspiroi. <3


Noora.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Tytti: Miten päädyin tälle alalle?




Oon joskus aikaisemmin kertonut stoorin siitä kuinka sain 12-vuotiaana hiustenleikkuukoneen lahjaksi, ja miten innokkaana sitä sitten testailin siskon päähän, ja kuinka pienempänä kreppipapereilla värjäilin ja leikkailin kaikki meidän barbien hiukset (ja omani) uuteen uskoon. Aina on jotenkin veri vetänyt tälle alalle. Siitä 12- kesäisestä oonkin sitten parturoinut melkein koko perheen päät. Oma tukka ehti tippua moneen kertaan hurjimpina vuosina, jolloin väri vaihtui melkein viikottain.

Vähän aikaa sitten yläasteen opettajani toimitti minulle kirjeen, jonka hän oli löytänyt jostain kätköistään. Kirjeen oli kirjoittanut 15- vuotias angstiteini Tytti, ja aiheena oli: "Missä minä olen 10 vuoden päästä?" Nooh niille muille kirjoittamilleni asioille ja kirjeen sisällölle ei voinut kun itkeä ja nauraa, mutta olin tuolloin kovasti sitä mieltä, että mulla on kymmenen vuoden päästä Helsingin keskustassa oma liike, jossa kaikki on vaan pelkkää pinkkiä. Jep, muuten meni aika nappiin, mutta onneks olin sittemmin luopunut tosta pinkistä. Olin ysiluokalla omaura-luokalla, josta puolet viikosta vietettiin aina työharjottelussa. Tämä opetusmuoto sopi mulle oikein hyvin, sillä en ole oikein koskaan ollut kiinnostunut pulpetin ääressä istumisesta, vaan mun oli vaan päästävä tekemään jotain käsillä. Olin siis loppu yläasteen työssäoppimassa eri kampaamoissa. "Ammensin" tietoa ja katselin meininkiä erillaisissa liikkeissä ja mietiskelin minkälaisen kampaamon perustaisin sitten joskus isona..


Sanomattakin selvää että hain opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Opiskelin silloisessa Helsingin Palvelualojenoppilaitoksessa. Kilpailin ja olin mukana monissa projekteissa. Viimeisen opiskeluvuoden kävin stylistitutkintoa, jossa opiskeltiin myös kosmetologi- ja vaatepuolella. Iltaisin tein kavereiden hiuksia opiskelijayksiöni olkkarissa ja kesät työskentelin kampaamossa, jossa olin ollut työharjottelussa aikaisemmin. Tästä liikkeestä tuli mulle valmistuessani työpaikka. Tein paljon duunia kehnolla palkalla, mutta olin innoissani siitä mitä osasin ja halusin osata enemmän. Väänsin hiusten lisäksi myös rakennekynsiä ja meikkejä, mutta lopulta hiukset veivät voiton ja jätin noi muut jutut. Sitten Noora tuli meille työharjotteluun ja sain kunnian toimia neidin työssäohjaajana. Huomasin heti miten tuossa ujossa nuoressa mimmissä on potenttiaalia tälle alalle.

Tutussa ja turvallisessa paikassa olin hommissa monta vuotta, kunnes mulle ehdotettiin vuokratuolipaikkaa yhdestä Helsinkiläisestä liikkeestä. Jännittynein fiiliksin lähdin sitten yrittäjäksi katsomaan kuinkahan mun käy. Eihän se ota jos ei annakkaan, right? Meillä oli tosi mukava jengi, viihdyin töissä ja ei mennyt kauaakaan, kun kysyin itseltäni miksi ihmeessä en tehnyt tätä aikaisemmin? Pari vuotta kerkesin tehdä vuokrapallilla hommia, kun meillä rupesi käymään liike vähän ahtaaksi äitiyslomilta palailevien työntekijöiden johdosta. Ajattelin että jos joskus pistettäisiin oma paikka pystyyn, se olisi nyt tai ei milloinkaan. Kokemusta, rutiinia ja asiakkaita multa jo löytyi. Suostuttelin mukaan siskon. Oltiin joskus nuorempana heitetty vitsiä omasta liikkeestä, mutta jotenkin tuo ajatus rupesikin tuntumaan sillä hetkellä ihan varteenotettavalta ja päätettiin kokeilla miten homma toimisi. Oli selvää ettei kuitenkaan kahdestaan töitä haluttaisi tehdä, joten pistin viestiä Nooralle että sähän tuut tähän mukaan! Hetki siinä meni että sain tytöt vakuuttuneeksi siitä että tästä tulee vielä jotain..

Pitkien etsintöjen jälkeen löytyi sopiva liiketila, joka omin pienin kätösin (vahvempien avustuksella) remppailtiin ja laitettiin kuntoon. Päätettiin että meidän heitukoiden lisäksi tarvitaan liikkeeseen mukaan vielä joku kundi. Paavo se sitten saapui meille pari kuukautta jälkeenpäin. Jengi oli kasassa. Ja hyvä jengi olikin.

Ammatissani pidän erityisesti siitä, miten saan tehdä duunia omilla käsilläni ja siitä miten saan olla tekemisissä ihmisten ja ennen kaikkea hiusten parissa. Kampaajana olen tarkka, luova ja kunnianhimoinen. Teen oikeastaan kaikenlaisia töitä kampauksista hiustenpidennyksiin. Tykkään oppia uutta ja kokeilla eri tekniikoita alan kaikilta saroilta. Tässä onkin tullut paiskittua näitä hommia yli 10 vuotta. Joku viisas mulle joskus sanoi, ettei tällä alalla voi olla ikinä valmis. Aina voi oppia lisää, aina tulee uusia tuotteita, trendit, ihmiset, suuntaukset ja linjat vaihtuvat.. Se on juuri se juttu, mikä tekee alasta mielenkiintoisen.

Tytti

perjantai 20. helmikuuta 2015

Hair of the day

Seppo-hiiri oli pitkään miettinyt pidennyksen ottamista, ja kävi tänään vihdoinkin laittamassa vähän lisää tukkaa. Muutos oli huikea ja Seppo aivan innoissaan uusista hiuksista. Aina yhtä ihanaa, kun asiakas poistuu liikkeestä hyvällä mielellä ja fleda kuosissa :)

Viikonloppuja!

Beat.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Wanhat 2015









Tämän vuoden prinsessoja! Kampausten ja meikkien laiton tohinassa meinasi unohtua kuvaamiset kokonaan, sillä sellasta hässäkkää noi päivät tuppaa usein olemaan. Onneksi kuitenkin muutama kaunotar saatiin ikuistettua.

Hei kevätaurinko, sua on kaivattu <3

Beat

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Happy Valentines Day


Eilinen päivä vietettiin ystävien kanssa nautiskellessa, joten hiukan myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset kaikille! <3 

Toivoo, Beatin jengi.


tiistai 10. helmikuuta 2015

Heart Bun

Piristä ystävänpäivänä söpöllä sydännutturalla!


Tarvikkeet: 

lakkaa
pinnejä
hiusdonitsi
muutama kuminauha/hiuslenkki
harja ja kampa

1. Muotoile ensin etuosa haluamallasi tavalla. Asettele niskalle tiukahko ponnari. Nuttura sopii myös sivulle, tai voit tehdä sen myös korkeammalle päälaelle, mutta sieltä nätti sydämen muoto ei näy ihan yhtä hyvin.



2. Fixaile hiusdonitsi hiuslenkeillä enemmän sydämen malliseksi. Keskelle pitäisi muodostua kolmio hiuslenkeistä. Asettele donitsi ponnarin alle niin, että se peittää juuri ja juuri ponnarikohdan. Kiinnitä napakasti pinneillä.


3. Silottele varovasti poninhäntää ja levitä hiukset donitsin päälle. Käytä apuna lakkaa, niin saat hiukset asettumaan ja vältät karkailevat suortuvat. Jos hiukset ovat ohuet, voit tupeerata niitä kevyesti alapuolelta. Kerää latvat yhteen nippuun, ja kiepauta donitsin alle. Vedä keskikohdalta hiukset hieman kireämmälle. Ole huolellinen sivujen kanssa, sillä donitsi jää usein juuri näistä kohdista kurkkimaan hiusten alta. Kiinnitä tökkäämällä mukaan pari pinniä. Voit vielä korjailla hieman nutturan muotoa vetämällä hiuksia kevyesti ylös sivuilta ja alhaalta sydämen "kärjestä". Näin saan sydämestä muhkeamman ja kauniimman muotoisen. Silottele varovasti lakan ja kamman avulla. Parit irtokarvat ja pörröisempi pinta eivät haittaa, sillä ne tekevät nutturasta rennomman.





Loppusilauksena vielä nätti hymy, ja ystävänpäivän look on valmis!


<3 Beat.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Paavo: Miten päädyin tälle alalle?

Oon ollu kiinnostunu tukasta niin kauan kun vaan muistan. Mä taisin olla jo 5 vuotiaana aina kiinni äidin tukassa ja koska mulla ei ollut kun veljiä niin se oli sitten ainut kuka sai toimia mun "harjotuspäänä". Myös mun oma tukka on värjätty sekä silkkipaperilla että tusseilla useempaan otteeseen. Toivoin aina että pääsisin äidin mukaan kampaajalle katsomaan mitä siellä tapahtuu.

Joskus ala-asteikäsenä (ehkä 10v) äiti ei enää jaksanu mun jatkuvaa tukan näpräämistä, joten osti mulle jostain leluosastolta semmosen lasten kampauspään. Senhän mä sitten piippasin aika nopeesti ihan pilalle, muovia kun tais olla. Myöhemmin sitten selvitettiin mistä sais aitohiuksisen harjotuspään, että se kestäis vähän paremmin mun käsittelyjä. Mun äidillä taitaa olla vieläkin kaikki mun kouluaikasetkin harjotuspäät tallella jossain.


Mutta tosiaan oon ihan pienestä pitäen ollut kiinnostunu hiuksista ja kaikesta ulkonäköön liittyvästä. Joskus yläasteella mietin hetken, et kiinnostaisko mua enemmän vaateala mutta viimestään siinä vaiheessa kun kampaajakoulu alko olin varma että oon just oikeella alalla.

Beatiin päädyin alunperin Nooran kautta. Oltiin Nooran kanssa samalla luokalla HELPAssa. Eli Noora ja Tytti oli ollut samassa työpaikassa, ja myöhemmin oltiin Nooran kanssa samaisessa paikassa töissä. Olin kevään 2010  (jollon Beat avattiin) intissä ja en vielä tienny mitä sen jälkeen tekisin. Joskus siinä kevään aikana Noora sitten laitto mulle viestiä, että on menossa mukaan johonkin uuteen kampaamoon ja kysy et kiinnostaisko muakin tulla sinne. Vähän hirvitti kyllä aluks kaikki toiminimen pystyyn pistämiset ym byrokratia, mutta hyvinhän se sitten hoitu armeijastakin käsin. En mä tainnu olla kotiutumisen jälkeen kun 4 päivää vapaalla, ennen kun alotin Beatissa hommat.


Nykyään päivät menee pääsääntösesti Beatissa asiakkaiden kanssa, mutta välillä tulee tehtyä myös meikki/tukkakeikkoja erilaisissa näytöksissä ja kuvauksissa.


Paavo