Tytti: Miten päädyin tälle alalle?

Oon joskus aikaisemmin kertonut stoorin siitä kuinka sain 12-vuotiaana hiustenleikkuukoneen lahjaksi, ja miten innokkaana sitä sitten testailin siskon päähän, ja kuinka pienempänä kreppipapereilla värjäilin ja leikkailin kaikki meidän barbien hiukset (ja omani) uuteen uskoon. Aina on jotenkin veri vetänyt tälle alalle. Siitä 12- kesäisestä oonkin sitten parturoinut melkein koko perheen päät. Oma tukka ehti tippua moneen kertaan hurjimpina vuosina, jolloin väri vaihtui melkein viikottain.

Vähän aikaa sitten yläasteen opettajani toimitti minulle kirjeen, jonka hän oli löytänyt jostain kätköistään. Kirjeen oli kirjoittanut 15- vuotias angstiteini Tytti, ja aiheena oli: "Missä minä olen 10 vuoden päästä?" Nooh niille muille kirjoittamilleni asioille ja kirjeen sisällölle ei voinut kun itkeä ja nauraa, mutta olin tuolloin kovasti sitä mieltä, että mulla on kymmenen vuoden päästä Helsingin keskustassa oma liike, jossa kaikki on vaan pelkkää pinkkiä. Jep, muuten meni aika nappiin, mutta onneks olin sittemmin luopunut tosta pinkistä. Olin ysiluokalla omaura-luokalla, josta puolet viikosta vietettiin aina työharjottelussa. Tämä opetusmuoto sopi mulle oikein hyvin, sillä en ole oikein koskaan ollut kiinnostunut pulpetin ääressä istumisesta, vaan mun oli vaan päästävä tekemään jotain käsillä. Olin siis loppu yläasteen työssäoppimassa eri kampaamoissa. "Ammensin" tietoa ja katselin meininkiä erillaisissa liikkeissä ja mietiskelin minkälaisen kampaamon perustaisin sitten joskus isona..

Sanomattakin selvää että hain opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Opiskelin silloisessa Helsingin Palvelualojenoppilaitoksessa. Kilpailin ja olin mukana monissa projekteissa. Viimeisen opiskeluvuoden kävin stylistitutkintoa, jossa opiskeltiin myös kosmetologi- ja vaatepuolella. Iltaisin tein kavereiden hiuksia opiskelijayksiöni olkkarissa ja kesät työskentelin kampaamossa, jossa olin ollut työharjottelussa aikaisemmin. Tästä liikkeestä tuli mulle valmistuessani työpaikka. Tein paljon duunia kehnolla palkalla, mutta olin innoissani siitä mitä osasin ja halusin osata enemmän. Väänsin hiusten lisäksi myös rakennekynsiä ja meikkejä, mutta lopulta hiukset veivät voiton ja jätin noi muut jutut. Sitten Noora tuli meille työharjotteluun ja sain kunnian toimia neidin työssäohjaajana. Huomasin heti miten tuossa ujossa nuoressa mimmissä on potenttiaalia tälle alalle.

Tutussa ja turvallisessa paikassa olin hommissa monta vuotta, kunnes mulle ehdotettiin vuokratuolipaikkaa yhdestä Helsinkiläisestä liikkeestä. Jännittynein fiiliksin lähdin sitten yrittäjäksi katsomaan kuinkahan mun käy. Eihän se ota jos ei annakkaan, right? Meillä oli tosi mukava jengi, viihdyin töissä ja ei mennyt kauaakaan, kun kysyin itseltäni miksi ihmeessä en tehnyt tätä aikaisemmin? Pari vuotta kerkesin tehdä vuokrapallilla hommia, kun meillä rupesi käymään liike vähän ahtaaksi äitiyslomilta palailevien työntekijöiden johdosta. Ajattelin että jos joskus pistettäisiin oma paikka pystyyn, se olisi nyt tai ei milloinkaan. Kokemusta, rutiinia ja asiakkaita multa jo löytyi. Suostuttelin mukaan siskon. Oltiin joskus nuorempana heitetty vitsiä omasta liikkeestä, mutta jotenkin tuo ajatus rupesikin tuntumaan sillä hetkellä ihan varteenotettavalta ja päätettiin kokeilla miten homma toimisi. Oli selvää ettei kuitenkaan kahdestaan töitä haluttaisi tehdä, joten pistin viestiä Nooralle että sähän tuut tähän mukaan! Hetki siinä meni että sain tytöt vakuuttuneeksi siitä että tästä tulee vielä jotain..

Pitkien etsintöjen jälkeen löytyi sopiva liiketila, joka omin pienin kätösin (vahvempien avustuksella) remppailtiin ja laitettiin kuntoon. Päätettiin että meidän heitukoiden lisäksi tarvitaan liikkeeseen mukaan vielä joku kundi. Paavo se sitten saapui meille pari kuukautta jälkeenpäin. Jengi oli kasassa. Ja hyvä jengi olikin.

Ammatissani pidän erityisesti siitä, miten saan tehdä duunia omilla käsilläni ja siitä miten saan olla tekemisissä ihmisten ja ennen kaikkea hiusten parissa. Kampaajana olen tarkka, luova ja kunnianhimoinen. Teen oikeastaan kaikenlaisia töitä kampauksista hiustenpidennyksiin. Tykkään oppia uutta ja kokeilla eri tekniikoita alan kaikilta saroilta. Tässä onkin tullut paiskittua näitä hommia yli 10 vuotta. Joku viisas mulle joskus sanoi, ettei tällä alalla voi olla ikinä valmis. Aina voi oppia lisää, aina tulee uusia tuotteita, trendit, ihmiset, suuntaukset ja linjat vaihtuvat.. Se on juuri se juttu, mikä tekee alasta mielenkiintoisen.

Tytti