Noora: Miten päädyin tälle alalle?

Mulle ei oo ollu täysin selvää taaperosta asti, että musta tulee parturi-kampaaja. Ala-asteella mun haaveammatti taisikin olla se perus eläintenhoitaja. Myös mä oon kuitenkin pienestä asti ollu kiinnostunu ulkonäkö- ja hiusasioista. Muistan inhonneeni muunmuassa mun epäsäännöllistä luonnonkiharaa tukkaa, ja koitin keksiä erilaisia tapoja saada se asettumaan. Voi sitä föönaamisen määrää, kun seuraavana päivänä piti pitää esitelmää koko luokan edessä! Kun taas koulun discoon krepattu lookki oli aina ihan ehdoton.

Rakastin vappu- ja mascaravärejä ylikaiken. Enhän mä silloin tiennyt, että vaaleaan tukkaan nuo vappuvärit kertyivät sen verran, että niistä nautittiin sitten monta kuukautta.. Tai sit vaan läträsin niitä liikaa. Myös mun barbit tais saada noista väreistä oman osansa! Maailman onnellisin pikkutyttö olin sinä kesänä, kun mummon kanssa tehtiin mulle raitahupulla punaisia highlighteja ihan oikealla hiusvärillä! Paitsi et ei ne sit tarttunu..

Vasta yläasteella ala alkoi todenteolla kiinnostaa, kun aloitin oman tukan värjäilyt. Kampaajalla käydessäni yritin ylittää ujouteni, ja kysellä parturitädiltä minkälaista on olla hiusalalla ja kuinka sinne pääsee. Sitten mun pari vuotta vanhempi serkku aloitti kampaajan opinnot. Samaan aikaan taisin ihailla serkkua ylikaiken, mutta toisaalta olin kateellinen, kun hän pääsi opiskelemaan mun unelma-alaa ensin.. Serkulta kuitenkin sain hänen vanhoja opiskelumateriaalejaan mm. permanenteista ja niitä sitten innoissani lueskelin iltaisin! Viimeistään siinä vaiheessa kun toisen asteen koulutuksen valinta oli edessä, mulle oli selvää mihin haluan. Opiskelin kaksoistutkintoa Pasilan Helpassa (nykyinen Stadin ammattiopisto) ja siellä yks mun uusista luokkakavereista oli Paavo. ;-) Toisena opiskeluvuotena olin työharjoittelussa eräässä kampaamossa, jossa tutustuin Tyttiin. Typy oli mun työssäoppimisohjaajana ja on muunmuassa arvioinut osan mun näytöistä aikoinaan. Jäin kyseiseen kampaamoon kesätöihin ja syksyllä jatkoin iltatöitä koulun ohella. Myös loput työharjoittelut suoritin samassa puljussa. Keväällä 2009 kolmen opiskeluvuoden jälkeen valmistuin sekä parturi-kampaajaksi että ylioppilaaksi. Tytti oli silloin jo jatkanut matkaansa mun harjoittelukampaamosta, mutta mä aloitin siellä täyspäiväisesti.

Ehdin olla töissä reilu puoli vuotta, kun aloin epäillä itseäni, ja sitä onko tää nyt sit kuitenkaan se mun juttu.. Työt alkoi vähentyä ja motivaatio laskea. Teki mieli vaihtaa alaa. Oli sellainen tunne, etten silloisessa työpaikassa päässyt tekemään sitä mitä tältä alalta alunperin halusin.. Sitten Tytti otti muhun yhteyttä ja pyys kahville. Jostain syystä ei koskaan saatu sitä kahvittelua aikaiseksi, niin alkoi kiivas viestittely. Typy kertoi, että on perustamassa siskonsa kanssa omaa liikettä ja haluaisi mut sinne töihin. Minä yrittäjänä?! Ei ikinä, mä mietin. Koulussa yritystoiminnan tunneilla muistan vannoneeni ääneen kannattavuuslaskelmien lomasta, etten koskaan ala yrittäjäksi! :-D Tytti kuitenkin kertoi yksityiskohtaisesti liikeideastaan ja se kuulostii niin mageelta! Jopa liian mageelta ollakseen totta. Olin tosi otettu Tytin pyynnöstä, mutta mua pelotti ajatus yrittäjyydestä ihan kauheasti ja aluksi jopa kieltäydyin kauniisti. Päättäväinen Tytti kuitenkin puhui mua ympäri niiin kauan, kunnes suostuin. Ja onneksi suostuin. Oon edelleen maailman kiitollisin tästä mahollisuudesta, koska mulla on mun mielestä maailman paras työpaikka. Ilman Tytin ja Tiinan apua en kuitenkaan olisi koskaan selvinnyt toiminimen perustamisesta tähän pisteeseen! <3

Beatissa oon jälleen löytänyt sen melkein kadonneen palon tähän ammattiin, enkä voisi enää kuvitella tekeväni mitään muuta. Eniten tykkään tehdä ompelupidennyksiä ja vaaleita raitoja! Permanenttien lisäksi en myöskään tee kampauksia, ainakaan tällä hetkellä. Jotenkin jo koulussa tuntui siltä, että ei kampaukset onnistunut tarpeeksi hyvin, ja sitten niiden teko jäi kokonaan. Kyllä mä nätit kiharat osaan vääntää, mutta nutturat jätän suosiolla Tytin ja Paavon harteille kerta ne on siinä niin hyviä! :-D Mä pelaan kampaajana aika varman päälle, enkä ota kauheasti riskejä vaan teen mielummin tuttua ja turvallista mitä osaan. Silti tykkään käydä koulutuksissa ja nähdä niitä uusia juttuja, mä vaan taidan olla meistä beattilaisista se, jolla kestää aina kaikkein kauiten lämmetä uusille tuotteille tai tekniikoille..

Vaikka tällä alalla on lähes aina tiedossa uusia koulutuksia ja niissä mielinmäärin uusia juttuja, niin silti mun taitavat työkaverit on vaan se juttu, mikä mua joka päivä kaikista eniten inspiroi. <3

Noora.