Tää nyt sitten viimein meni ja leikkas rouvatukan, niin kuin moni muukin hääkampaukseen hiuksiaan säästellyt tuore vaimo (tai Paavohan sen oikeastaan saksi). Olinhan mä suunnitellut tätä jo alkuvuodesta lähtien, mutta koska häät. Kun päivittäin suorittaa samanlaisen operaation monelle asiakkaalle, alkaa kuin vahingossa himoitsemaan itselleenkin jotain uutta. Nyt syksyn kynnyksellä aika tukan pätkäisyyn tuntui vähintäänkin järkevältä ratkaisulta, sillä kesän ja vaalennusten kuivattama katkeileva reuhka suorastaan huusi sitä. Tässä sitä nyt ollaan lyhyttukkaisena kolmikymppisenä rouvana (kuulostaapa kauheen vanhalta!), ja voin kertoa että 10 vuotta pidennyksen kanssa eläneenä pää tuntuu hiukka kevyeltä ja olo erittäin freesiltä. Uusi fleda on kerännyt kovasti kehuja, ja jotenkin tuntuu että kaikki muut (meidän talkkari, picnicin työntekijä ja tarhan tädit), on asiasta enemmän shokissa kun minä.
Tykkään uudesta reippaasta lookista erittäin paljon, mutta saas nähdä kuinka nopeasti iskee kaipuu pitempään lettiin (vai iskeekö se kenties enää ollenkaan?). Pitkät hiukset oon mieltänyt aina jollain tavalla omaksi tavaramerkikseni, mutta hei vaihtelu virkistää, ja tukka kasvaa takasin. Välillä pitää vähän repästä.
Ja ei, mulla ei tällä hetkellä todellakaan ole ikävä tätä.
Tytti
Tykkään uudesta reippaasta lookista erittäin paljon, mutta saas nähdä kuinka nopeasti iskee kaipuu pitempään lettiin (vai iskeekö se kenties enää ollenkaan?). Pitkät hiukset oon mieltänyt aina jollain tavalla omaksi tavaramerkikseni, mutta hei vaihtelu virkistää, ja tukka kasvaa takasin. Välillä pitää vähän repästä.
Ja ei, mulla ei tällä hetkellä todellakaan ole ikävä tätä.
Tytti
