perjantai 18. maaliskuuta 2016

Erään aikakauden loppu


Jotkut on varmaan saattaneet kuulla jo huhujakin, mutta nyt on tullut minun aika jatkaa matkaani. Kohti uusia haasteita ja suuria suunnitelmia omalla urallani. 
Pari vuotta olen reissanut Espoon perukoilta tänne Sörkkaan, koska täällä on ollu ihan mieletöntä työskennellä! Tää porukka! Nää asiakkaat! Koko kallion rento viba. Kamelin selän kuitenkin taittoi tämä talvi, kun VR taas yllättyi ja työmatkoihin alkoi kulua päivässä jo kolmatta tuntia. On siis aika siirtyä töihin lähemmäs kotia ja lapsiani. 
Ikinä maailmassa ilman näitä kahta vuotta Beatissä en olisi uskaltanut tähän ryhtyä, mutta perustan ihan oman kampaamon!
Kun on saanut läheltä katsoa miten usko ja palo omaan visioon ja tekemiseen kantaa. Se valoi myös minuun uskoa, että mäkin pystyn, mäkin haluan! 
En osaa muuta sanoa kun valtavan iso kiitos Beatin jengille! Mahtaviin tyyppeihin olen saanut tutustua. 
Heilun täällä hommissa vielä kuun loppuun ja sitten se on menoa.
Niin kiirettä on pitänyt etten ole ehtinyt ajattelemaan miten vaikeaa se tulee olemaan, kun aamulla ei kukaan juokkaan aamukahvia silmät ristissä mun kanssa rakennuslavojen päällä röhnäten.



On ollut niiin ihanaa aikaa! polvet ruvella bailattu (Paavo asetti mun lempikorkkarit käyttökieltoon tästä syystä) murheet itketty ja toisiamme tuettu. Tuntuu kyllä enemmän kun haikealta se, etten nää näitä hönöjä enää joka päivä. Päätös ei tosiaan ollut helppo tai kevyt. Kuka hullu lähtee täydellisestä työpaikasta?! Vaikka elän ja hengitän tätä alaa niin ensisijaisesti olen äiti. Ja lapseni tarvitsevat minua nyt, kun ovat vielä pieniä. 
Superonnelinen olen myös siitä miten päätökseni on täällä otettu vastaan. Mulla on tän porukan mahtava tuki takanani ja olen saanut paljon vinkkejä omaa puljua varten. Edelleen aion kyllä tunkea itseni kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin mitä täällä pidetään. 6vee synttäreitä odotellessa...

i think my heart is missing a beat <3

Hanna 

2 kommenttia: