Suoraväreistä...

Viime kesä oli yhtä hattaraa! Ihanan hempeät pastellit koristivat katukuvaa ja tietenkin mekin lähdettiin tähän buumiin mukaan.
 

 

Suoravärithän tähän soveltuvat mainiosti. Pieni kesäinen "hairahdus" joka lähtee muutamassa pesussa jos alkaa kaduttaa... vai lähteekö sittenkään?

Kirjoitettiin suoraväreistä toissa keväänä jo vähän mutta niiden nyt yleistyttyä ajateltiin palauttaa asioita mieleen.

Suoraväri ei ole hapettuva väri, eli toisin sanoen se ei muuta hiuksen omaa pigmenttiä vaan tarttuu ainoastaan hiuksen pintaan. Se missä kunnossa hius on, vaikuttaa suunnattomasti värin pysyvyyteen. 

Mitä avonaisempi hiussuomu sen tiukemmin väri tarraa, ja pääsääntöisesti kirkkaiden suoravärien aikaansaamiseksi tarvitaan vaaleannettu pohja. Pastellisävyt saadaan helposti aikaan laveeraamalla suoraväriä tavalliseen hoitoaineeseen. Ei kuitenkaan värinsuojahoitoon joka saattaa vaikuttaa värin tarttuvuuteen ja väristä tulee epätasainen. Pois värit YLEENSÄ lähtevät ihan pesemällä. Kuitenkin jos hius on kovin huonokuntoinen, saattaa väri tarrata tiukemmin.

Esimerkiksi yllä olevan neidin hyväkuntoisesta tukasta vaaleanpunainen väri häipyi kesällä noin viikossa, pelkästään tuulen ja auringon huuhtomana.

Sinisen pigmentin molekyyli on kooltaan kaikkein pienin. Tästä syystä siniset sävyt katoavat hiuksista ensimmäisenä. Niin pestessä, kuin vaalennettaessakin. Se kun mahtuu pujahtamaan jopa värinsuojahoidon kalvon alta. Tämän takuulla tietävät kaikki viileässä vaaleassa viihtyvät blondit, jotka taistelevat keltaisuutta vastaan.

Syksyn mittaan alettiin kuulla yhä enemmän huhuja joidenkin violetttien suoravärien muuttumisesta vihreäksi tai turkoosiksi. Tämä tuntui olevan ongelma varsinkin jos väriä yritettiin poistaa kemiallisesti, eli vaalennusaineella. Sooda-, Askorbiinihappo- ja syväpuhdistavat pesut haalistavat väriä samassa sävyssä. Tässä kohtaa suoraväri siis toimii pänvastoin kun muuta värit. Eli punaiset pigmentit lähtevätkin ensin, jättäen jäljelle vihreän/turkoosin sävyn joka ei niin vaan lähdekkään.

Hanna käyttikin sitten itseään koekaniinina tukkakriisissään ja kokeili violettiin tukkaansa niin askorbiinihappopesun, soodapesun ja lopulta vaalennusaineen. Tehokkain näistä tuntui olevan sooda. Sooda jätti hiukset samantuntuisiksi kun vaalennuksenkin jälkeen, eli jos kuontalosi on sinulle kallis niin sitä ei voi suositella ainakaan kovin käsiteltyyn hiukseen. Askorbiinihappo puolestaan ei tehnyt sävylle yhtään mitään, mutta söi tukasta ainakin Olaplexin rippeet.

Hannan violetti/pinkki soodapesun jälkeen.

Ja vaalennusaineen jälkeen. Pinkki lähti kiltisti mutta violetti tyvi jäi hohkaamaan vihreänä. Ja Eihän siinä auttanut muu kun tarttua taas oranssiin suoraväripurkkiin ja palata punapääksi. 

Viime aikoina ollaankin saatu enemmän ja vähemmän taistella pastelliväreistään eroon haluavien hiusten kanssa. On arpapeliä kuinka hyvin väri hiuksesta lähtee.

Muistakaa hyvät ihmiset varatessanne aikaa radikaalimpaan värinmuutokseen (esim. tummasta vaaleaan tai pastellivärejä), tarvitaan aikaa enemmän kun ihan perus raidoitukseen tai värin freesaukseen. Tämä tarkoittaa korkeampaa hintaa ja pitkää pinnaa. Mustasta tuskin saa valkoista yhdellä käynnillä. Hiuksen on hyvä antaa levätä vaalennusten välissä, eikä päänahkakaan kestä montaa vaalennusta yhdellä istumalla. Onneksi nykyään on Olaplexit ja muut apukeinot, jotka mahdollistavat hiukselle entistä voimakkaampia käsittelyjä.

Hauskaa luistelua peilijäällä, olkaanhan varovaisia. Litsis lätsis!

Hanna